Viime viikolla piipahdin vaimoni kanssa Kööpenhaminassa ja siinä samalla kävimme myös Louisianan taidemuseossa, joka on pääkaupungista puolen tunnin junamatkan päässä Helsingøriin päin. Päärautatieasemalla myytiin meno-paluu junamatkan ja pääsylipun yhdistelmiä hintaan 200kr per persoona, eli sellaiset 26-27 €/kpl. Humlebäkin asemalta, jossa on jäätävä pois, on museolle noin 700-800m kävelymatka.
Museota on tituleerattu maailman kauneimmaksi taidemuseoksi. Rakennus levittäytyi mainiosti luonnon kauniiseen miljooseen merenrannalla ja näköala kahvilastakin oli mainion merellinen. Tosin luonnonkeskellä elävän suomalaisen silmään kauneus ei ollut nyt kuitenkaan mitenkään poikkeuksellista. Väkeä oli paikalla aika paljon. Jos meno on jatkuvasti samanlaista niin ei ihme että polut ja portaat vaikuttivat paikkapaikoin natisevan liitoksistaan. Hieman sivummalla kauniisti ajellusta paraatipihan nurmialueesta rikkaruohojen rehottaminen pisti silmään. Tosin tämä saattoi vain olla yleistä tanskalaista meinikiä. Maassa näyttää olevan viherkasviasiat kaupungin puistoissa ja pihoilla vähän miten sattuu, sellaista annetaan kaikkien kukkien kukkia tyyliä. Joku kasvattaa tomaatteja puistossa, toinen basilikaa bussipysäkin vieressä ja Louisianassa kitkeminen paraatialueen ulkopuolella ei ehkä kuulu asiaan.
Näyttely oli sinänsä mielenkiintoinen. Toisessa siivessä oli todella laajalla ja myös hyvin epätasaisella teoslajitelmalla Hilma af Klint, teosofiaan, antroposofiaan ja spiritismiin hurahtanut ruotsalainen maalari, jolle nyt kovasti sovitellaan abstraktin maalauksen pioneerin viittaa. Uuden uskonnon kuvastoa hän on tosissaan kehitellyt. Välillä tuntui että teokset ovat ihan väärässä paikassa ja että ne sopisivat paremmin jonkin "teosofisen temppelin" seinille "spiritististen palvontamenojen" keskelle kuin Louisianan pienehköihin saleihin. Vähän kaksijakoinen fiilis jäi Hilma af Klintin uskonnollisesta vyörytyksestä ja myös mielenterveysasioita jäin miettimään.
Museon toisessa siivessä oli abstraktiin ekspressionismiin linkittyvä amerikkalainen Philip Guston omintakaisen muotomaailmansa kanssa. Häneltä oli esillä myöhäisemmän kauden maalauksia. Ihan mielenkiintoinen tämäkin kokonaisuus ja mukavasti erilainen kuin yhtä aikaa esillä oleva af Klint.
Peruskokoelmaakin oli esillä jonkin verran, ikäänkuin vain mausteeksi. Mikä oli hyvä, sillä kahdessa näyttelyssäkin oli aivan tarpeeksi pureksittavaa.
Ihan hyvä retkikohde yhdelle päivälle. Suosittelen.
Kommentit
Oli kiva nähdä kuvia sieltä nyt eri näyttelyistä.